Maanantai 7km

Jätettyämme auton ja sivistyksen taaksemme, pääsemme heti vaelluksen aluksi koettelemaan itseämme joen ylityksellä. Noin 30m leveässä Nuorttijoessa veden syvyys on noin puoli metriä, ja vesi on lähes käsittämättömän kylmää. 

Jäätyneillä jaloilla ja märillä vaatteilla tarvomme kuolemanväsyneinä noin seitsemän kilometriä Mettopalon autiotuvalle. Mikäli yön pimeydessä löydämme tuvan, tarkoittaa se että illallinen ehkä tarjoillaan.

Jos voimat riittävät, ja halot eivät ole läpeensä märkiä, sytytämme nuotion ja kierrämme taskumatin auki. Hömpsyjen ja hetken turinoinnin jälkeen vetäydymme yöpuulle.
 
Tiistai 20km

Huonosti nukutun yön jälkeen taistelemme kumpiko joutuu keittämään aamupuuron. Taistelu osoittautuu kuitenkin turhaksi huomattuamme että Sinolpullo on unohtunut autoon. Lusikoimme pikakahvijauheen kuiviltaan ja lähdemme tyhjin vatsoin kohti päivän määränpäätä, Venäjän rajalla sijaitsevaa Saihon autiotupaa. 

Matka taittuu vaivalloisesti humalaisten metsästäjien hauleja väistellen Nuorttijoen törmää myötäillen. Näin ainakin toivomme, koska matkaa varten hankittua kompassia kumpikaan ei osaa käyttää.

Reitin varrella on useampia tulipaikkoja sekä laavuja. Viimeisimpien tietojen mukaan lähes kaikki rakennelmat alueella on täysin lahoja, joten ei ole suuresti merkitystä nautimmeko lounaan kannon päällä istuskellen vai niinkutsutulla laavulla.

Ylitettyämme "Rannimmainenmurusta"-nimisen tunturin (wtf?) olemme jo voiton puolella, matkaa tuvalle olisi enää noin 5 kilometriä. Tässä vaiheessa epätoivo on kuitenkin jo vallannut mielen ja heittäytyminen kivillä täytetyn rinkan kanssa jokeen tuntuu helpoimmalta vaihtoehdolta selvitä päivästä. 

Mikäli pääsemme yli itsetuhoisista ajatuksista ja selviämme tuvalle, pääsemme ylittämään tuvan edustalla olevan riippusillan. Sillalta voimme ihailla vasemmalla puolella kasvavaa neuvostometsää sekä huudella venäjänkielisiä solvauksia naapurivaltiomme asukkaiden iloksi - Sanakirja siis mukaan!

Iltaohjelma edellisen illan tapaan. Ruokaa sekä nuotiolla hömpsyttelyä.

Keskiviikko 20km

Aamupuurojen jälkeen yritämme saada itsemme taas liikkeelle. Jäljellä olisi 20 kilometriä märässä maastossa rämpimistä takaisin autolle, mikä tuntuu mahdottomalta. Illalla odottavat juhlat saa kuitenkin pistämään töppöstä toisen eteen.

Hieman ennen puoltaväliä saavumme näköalatasanteelle josta aukeaa upea näkymä Nuorttijoen laaksoon. Oranssina loistavat ruskan kultaamat puut sekä tulipunainen maaruska jylhillä rinteillä on jopa epätodellinen - voiko tällaista olla? Tätä ei tarvitse kauaa pähkäillä, hernerokkasumu peittää jokilaakson ja tuskin näemme edes omia käsiämme. Jatkamme matkaa tuumien "tää olis varmaan hieno paikka".

Lounaan jälkeen jatkamme matkaa kohti etelää. Noin viisi kilometriä ennen päätepistettä ohitamme Hirvashaudan autiotuvan jossa keittelemme kahvit ja lepuutamme jalkojamme. Tuvan jälkeen seurailemme Hirvashaudanojaa kohti lähtöpisteessä sijaitsevaa kahluupaikkaa ja autoa.

Saavuttuamme autolle ja pidettyämme huoltotauon jatkamme matkaa pieniä metsäteitä pitkin Tuntsan erämaassa sijaitsevaan tunnelmalliseen Tuntsan Pubiin jossa kuuma sauna, ja kylmät juomat jo odottelevat gaalavieraita.